Irtipäästäminen

Ehkä rohkeinta, mitä tiedän, on uskaltaa noustavanhempiaan vastaan ​​​​​​ja irtaantua laumasta. Joskus pitää pitää huutaa, alkaa tai jotenkin muuten saada heidät fyysisesti ulos kehosta. Yksi keino on myös maalaaminen.

Ensin tuli huuto, sitten sikiö. EI toivottu lapsi. Valitsin, tai minä minä, tämän äidin sinulle, on valta rikkoa tuo napanuora-mitä äiti ei pysty asettamaan. 

Jotta voit olla täysin sinä, etkä kopio vanhemmistasi tai menneisyyden haamu, on tunnutettava isoimmat häpeän asiat. Äidilleni äidiksi tulo oli kivulias asia, enkä nyt tarkoitettua fyysistä kipua. Minulle tuo hetki oli tyhjyys. Kuori ihmisestä, jota ei ollut olemassa. Edelleenkin nousee häpeä. Saanko puhua? Aiheutanko jollenkin mielipahaa? Tämän teoksen kautta ja tätä kirjoittaessani ymmärrän, että se oli kaukesta minun syntymäni! MINUN. siitä hetkestä tähän päivään asti elin äitini häpeän varjossa. Rakkauden nälkäisenä ihmisenä, joka koko elämänsä ajan huusi: Huomatkaa minut! Ottakaa syliin ja rakastakaa.

Koko

• 150x100

materiaali

• Hiili ja akryyli